7/31/2012

.my history (and a future) with a camera.


Pictures are by Arno Rafael Minkkinen, who is my biggest idol. I do not own any of these. More pictures you can find from here.
I was asked to this kinda post when I was asking for new ideas for my blog.
Here it comes: my history with a camera (and a little bit future as well)!
minkkinen11
I've never been that kind of wonderchild who was born with camera in her hand. I bought my very first camera (Canon eos 450D) at summer 2010 when I was fifteen years old. I was saving money for it almost an year. I guess I got excited when I saw my friends taking great pictures.
First I was using auto-mode and photographing was just a hobby to me.
During summer and autumn I mostly photographed simple things like flowers still using auto-mode, and I didn't even had a clue how camera works. I spent the following winter at a hospital, where I couldn't bring my camera due to privacy rules, and that kinda killed my hobby.

When I got out of the hospital I started photographing again with burning desire.
I practiced with different modes and tried out how each setting affects to the result. As soon as I gained enough self-confidence I started using mostly manual-mode, which made me realize how much I can affect how the picture looks compared to auto-mode pictures.
minkkinen9
Winter 2011 I ended up to conclusion that my old camera wasn't enough for me, even tho I had bought better lenses. I started to save money and at february 2012 I bought Canon eos 60D, and I'm still paying for it (part payment). People told me that I will regret that I bought so expensive camera, and I'll be pissed when I'm still paying it on next january, but so far I haven't regretted it for once, and I got employed and I'll be able to pay the last part of my camera already at this august.
During this time I've only used semi-automatic mode just once and I can tell you that won't happen again. When you have used manual for long enough you can see the difference more clearly, and you won't see your own touch with automatic as much as with manual.
minkkinen7
I've always been a artistic person, and done a lot with my hands, and secretly dreamed of working in arts, but I've always stopped myself of dreaming anything like that. I'm pretty good at painting and drawing, but I've never found special passion for them, but instead sewing and especially knitting are things that I'm really good at.
With this I tried to cover that how photographing has been the answer for my desire to work with arts. I know that with a lot of hard work I can make this to my profession. At first it was hard for me to tell people, or even admit it to myself, that I want to be a photographer. Lot of my friends are photographing a lot and anyway almost everyone is having D-SLR camera nowadays, so what would make me so special? I just thought that people would think I'd be insane when I tell them that I want to be a photographer but who else would believe in me if I don't even believe in myself?
minkkinen10
In future I want to take documentaric pictures and travel around the world with my camera like McCurry does, but I also want to make my more artistic visions seen in portraits and also shooting different kind of happenings would be nice. One of my biggest dreams is to do voluntary works in countries were things aren't so well and film it all. After that time I could make a photo exhibition of those works and show people how bad things are around the world.
I'm often complaining to myself that why I found photographing so late. If I'd had start when I was twelve I'd be so much further by now. I've been shooting about two years so it's obvious that I'm not so good at it yet. Well I'm "only" seventeen now, so I should be enough time to make my dreams come true - or at lest that's what I tell myself.
Well I can only hope for the best and wait for the worse!
~
TRANSLATION:
Kaikki kuvat tässä postauksessa on Arno Rafael Minkkisen ja postaan ne, koska se on selkeesti mun suurin ihailunkohde ja ajattelin tässä historian kertomisen lisäks vähä fanittaa. Lisää Minkkisen taidetta löytyy täältä.
Multa pyydettiin tällästä postausta sillon, kun kysyin teitä antaan mulle ideoita. Eli tässä se tulis: mun ja kameran historia (ja vähän tulevaisuuttakin)!
minkkinen6
Mä en oo ikinä ollu sellanen ihmelapsi, joka olis syntyny kamera kädessä, vaan mä ostin mun ekan kameran (Canon eos 450D) 15-vuotiaana kesällä 2010, kun olin ensin säästäny siihen melkein vuoden. Eka ajatus lähti mitä luultavammin kavereilta, kun näin miten hienoja kuvia ne otti.
Mä alotin käyttäen vaan automaattiasetuksia ja valokuvaus oli pelkkä harrastus mulle. Kesän ja syksyn mittaan mä kuvasin lähinnä jotain kukkia ja tollasia, yhä käyttäen automaattia, eikä mulla ollu hajuakaan, kuinka kamera ees toimii. Talven mä vietinkin sitten sairaalassa, jonne ei kameraa saanu viedä yksityisyyden suojaamisen takia ja sillon mun harrastus vähän kuolikin.
minkkinen5
Kun mä sitten viimein pääsin pois, mä alotin uudelleen ja mulla oli koko hommaan ihan uudenlainen palo. Mä aloin eka harjotteleen puoliautomaatin käyttöö ja tutkailin vähän miten mikäkin säätö vaikuttaa kuvaan. Sitten kun olin keränny tarpeeks itsevarmuutta, aloin käyttään enimmäkseen manuaalia. Sillon mä huomasin, kuinka paljon oikeesti pystyn vaikuttaan siihen kuvaan ja miten paljon paremmalta ne kuvat näyttää ku automaatilla otetut.
minkkinen3
Talvella 2011 mä tulin tulokseen, että mun kameran resurssit ei riitä mulle enää, vaikka kuinka olin hommannu parempia objektiivejakin matkan varrella. Alko järkyttävä säästäminen ja helmikuussa 2012 mä sitten ostin Canon eos 60D:n - tosin mä maksan sitä edelleen osamaksulla. Vaikka mulle kuinka povattiin, että tuun katuun näin kalliin kameran ostamista ja että ens tammikuussa vituttaa, ku pitää vieläkin maksaa kameraansa, en oo kertaakaan sen ostamista katunu. Ja nyt kun on töitä, saan kameran maksettua jo elokuussa!
Nykysellä kameralla oon tässä vajaan kuuden kuukauden aikana käyttäny kerran puoliautomaattia ja voin sanoa, että en käytä enää. Kun on pitkään käyttäny vaan manuaalia, sen eron näkee vielä selkeemmin, eikä automaattiasetuksilla nää niin paljoa sitä omaa kädenjälkeensäkään.
minkkinen2
Mä oon aina ollu taiteellinen ihminen ja tehny paljon mun käsillä ja salaa haaveillu työstä taiteen parissa, mutta kuitenkin tyrmänny omat haaveeni jo ennen, ku niistä on unelmia kunnolla muodostunukkaan. Oon hyvä maalaan ja ihan semihyvä piirtäänkin, mutta ei mulla niihin oo mitään suurta intohimoo ikinä muodostunu. Sen sijaan ompelu ja varsinkin neulominen on sellasia, joissa oon oikeesti tosi hyvä.
Yritin nyt pohjustaa tällä sitä, kuinka kuvaaminen on ollu vastaus tähän kaikkeen. Tiedän, että mä pystyn kovalla työllä ja jatkuvalla kuvaamisella kehittymään niin paljon, että voin tehdä tätä joskus ammatiksenikin. Mä suhtaudun kuvaamiseen sellasella intohimolla ja pakkomielteellä, että itekään en aina meinaa uskoo sitä. Mulla kesti aika kauan, että kehtasin itelleni saati muille myöntää, että haluan valokuvaajaks. Mun lähipiirissä kuvataan paljon ja muutenkin joka toisella on nykyään järkkärit ja mietin pitkään, että mikä mut niistä erottaa ja pelkäsin kaikkien ajattelevan mun olevan järjiltäni, kun kuvittelen voivani joskus tulla valokuvaajaks. Suomessa ja muualla maailmalla on kuitenkin miljoonia mua parempia kuvaajia ja edessä on kivikkoinen tie, mutta jos en itekään usko itteeni, niin kuka sitten uskoisi?
minkkinen
"Sitten joskus" haluan kuvata dokumentaarista kuvaa ja kierrellä maailmalla kameran kanssa, kuten McCurry, mutta sen lisäks haluan toteuttaa mun visioita muotokuvissa, eikä hääkuvaaminen tai muutkaa sellaset mitään painajaisia mulle ois. Yks unelma ois lähtee tekeen vapaaehtoistyötä ulkomaille niin, että mulla ois kokoajan mahdollisuus kuvata siellä. Lopuks voisin pystyttää kantaaottavan näyttelyn ja saada muutkin mukaan auttamiseen.
Ite harmittelen usein sitä, että löysin valokuvaamisen vasta näin myöhään. Jos olisin esimerkiksi 12- tai 13-vuotiaana ostanut sen ensimmäisen kamerani, olisin nyt paljon pidemmällä. Oon kuvannu alle kaks vuotta, eli on sanomattakin selvää, että oon kuvaustaitojeni kanssa vielä aivan lapsen kengissä. Oonhan mä vieläkin melko nuori, 17-vuotias, eli pitäis sitä aikaa vieläkin edes jonkun verran olla. Mutta toivotaan parasta, että mun unelmat toteutuis vielä joku päivä!

6 comments:

  1. Ihanaa ! Joku muu miettii ihan samoja asioita kun minä :) Itekin tosiaan sain ekan kunnon kameran 15-vuotiaana yhdistettynä synttäri-rippilahjana ja Canon EOS 450D:n kanssa ollaan vieläkin, ja sillä samalla kökkö objektiivillakin, koska oon maailman surkein säästäjä. Mutta kyllä silläkin pärjää jos muuten osaa käyttää kameraa :)

    ReplyDelete
  2. too long didn't read :D

    ReplyDelete
  3. Sulla on aina aivan ihania kuvia ja uskon että valokuvaaja susta tulee, kun vaan jaksat uskoo ittees ja kuvailla :)!!

    ReplyDelete
  4. Nina: Kyl sitä kameraa ois ehkä vie kestänyt, mutta kittiputki on kyl niin karsee ettei sitä siedä! :-D Mut 450Ds pitää tosi usein valita ja tehä kompromisseja, mut tos 60Ds saa aina ite päättää miten säädöt tekee ja saa just sen oman kädejälkensä esille. Eli ku sullakin ku tota taitoo o, ni todellakin suosittelen panostaan! :-) vaikka tottahan se on, että ei se kamera sitä valokuvaajaa tee :-)

    Esa: Et pysty huijaa mua >:-D

    Ansku: Kuvailuinto ei ainakaan lopu kesken, sillä tien että ainoo tie kuvausmasennuksenkin yli on kuvaaminen! Itteensä uskominen onkin sit jo asia erikseen...
    Mutta siis siis kiitos erittäin paljon ja olen oikein otettu kommentistas :-)

    ReplyDelete
  5. Anonymous8/02/2012

    miks olit sairaalassa? :(

    ReplyDelete
  6. Ano: Mulla oli anoreksia ja masennus, mut se on kaikki takanapäin, kuten musta selkeesti näkee :-)

    ReplyDelete

Leave a comment!