1/28/2014

.disposable camera pictures.

---_00002
---_00003
---_00006
---_00009
---_00018
---_00022
---_00023
---_00026
---_00027
---_00028
Viimein sain nää kuvat tännekkin asti! Alotin tän kameran kesän puolessa välissä, kun Rickie oli ekaa kertaa täällä ja sain sen kuvattua loppuun vasta syyslomalla. Joskus marraskuussa sain kuvat käteen ja nyt ne on täällä. Ite en oo yhtään tyytyväinen kuviin ja nää oliki ainoot ees etäsesti julkasukelposta materiaalia muistuttavia, jotka kehtaan laittaa tänne. No tällästä tää on kertiskuvien kanssa. Ikinä ei voi tietää millasia kuvia sieltä tulee tai toimiiko kamera edes.

Onko teille ikinä käyny näin, että ootte innoissanne oottanu kuvia ja filmiltä paljastuukin pelkkää roskaa? :-D

1/25/2014

.long distance love.

rickie21
Pakko myöntää, että tää postaus vaati multa aika paljon, että sain sen kirjotettua. Syömishäiriö on toki arka aihe ja jännitti kertoa siitä, mutta se on jo takanapäin - toisin kun mun parisuhde. Kun kirjotan tän annan periaatteessa kelle tahansa luvan tulla tänne pilkkaamaan ja arvostelemaan asiaa, joka on yks mun elämän tärkeimmistä asioista.
Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia ja niin sen kuuluu pysyäkin, mutta oma onni on aina kiva kuitenkin jakaa, eikö? Ja voin taata, että tässä postauksessa jaan vaan vähän mietteitäni, eli ette oo todellakaan saamassa mitään syväluotaavaa analyysiä läpi meijän koko suhteen.

Ite oon aina ollu sellanen tosirakkauteen uskova romantikko, jota ei oo kiinnostanu treffailukulttuuri, bileissä säätäminen tai pintaliito parisuhteet. Siinä vaiheessa ku tapasin Rickien olin kuitenkin elämäntilanteessa, jossa mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa mikään suhde ja ajattelinkin Rickien tavatessa, että se ois vaan parit treffit ja tapa saada aikaa kuluu ennen ku pitää suunnata Suomeen noin kahen viikon päästä. No kuten huomaa, ni parit treffit on vaihtunu kuukausiin päivien laskemista, että millon sitä tavataan ja koko valveillaolo ajan läpi tekstaamiseen. Eli taas kerran se piti paikkansa, että rakkaus yllättää, kun sitä vähiten odottaa.
Tähdellä merkityt valokuvat20
Kavereiden ja perheen suhtautuminen meijän suhteeseen on ollut hyvä. Mun perhe tapas Rickien jo Englannissa, kun ne kävi "hakeen" mut ja kaverit sitten pian mun paluun jälkeen, ku Rickie tuli Suomeen. Kaikki lähipiirissä on tykänny Rickiestä kauheesti ja kaveritkin sanoo välillä ikävöivänsä sitä, kun Rickie istuu meijän porukkaan niin hyvin. Joidenkin puolituttujen reaktiot on kyllä välillä ollu niin ihmeellisiä, että meinaa pistää vihaks. Kaikkein yleisin kommentti on "Voi ei, vähänkö kamalaa!", mikä ehkä sanojan mielestä viestii jostain suuresta empatiakyvystä, mutta ite ainakin otan sen vähän eritavalla. Ihan ite me valittiin jatkaa tätä suhdetta ja kattoo mihin se kehittyy, kun mä lähin Suomeen ja alusta asti tiedettiin, että se on edessä. Eli tää on meijän oma valinta, eikä meitä tarvi sen takia sääliä. En mäkään mee vasta yhteen muuttaneelle pariskunnalle voivotteleen, kuinka kamalaa se varmasti on, kun pitää olla toisen kanssa kokoajan yhdessä.

Tuntuu, että ihmiset ei osaa kattoo sen läpi, että ehkä me ollaan onnellisia näin? Tälle tilanteelle ei oo paljon tehtävissä tällä hetkellä, mutta me ollaan päätetty, että koitetaan saada tää toimiin näin ja mä voin sitten koulun jälkeen muuttaa sinne. Ei oo syytä märehtiä niissä huonoissa puolissa, kun hyviäkin asioita on niin paljon. Kaukosuhteista on tehty nykypäivänä suhteellisen helppoo ja tälläsellä välimatkalla se ei oo oikeestaan sen kalliimpaa, ku jos Rickie asuis esim Lapissa, jonne junamatkat voi olla hyvinkin samaa luokkaa ku meijän lentoliput. Me tekstataan whatsappissa siitä hetkestä, ku mä herään siihen, että Rickie menee nukkuun ja skypetetään niin usein, ku mahdollista (eli aikataulut osuu yhteen ja mun netti toimii). Molemmat pystyy soittaan videopuheluita kännyköillään, eli ei jää paikastakaan riippuun, että voiko puhua vai ei.
phone28
Sen sijaan, että miettisin niitä kaikkia kaukosuhteen huonoja puolia on parempi ajatella, että mitä kaikkee hyvää kaukosuhteessa voikaan olla. Mun mielestä tää ainakin on opettanu mulle paljon uusia asioita itestäni ja oon huomannu sellasia puolia itessäni, joita en ennen tiedostanu, mutta vie enemmän oon tietysti oppinu Rickiestä. Koska suurin osa meijän kommunikointia on pelkkää puhumista, ni luonnollisesti meijän tulee puhuttua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, kun ei muutakaan voida tehdä. Tän ansiosta tiedän Rickiestä ja sen mielipiteistä jopa enemmän, ku osasta mun pitkäaikasista kavereista. Uskon, että jos tää 7 kuukautta oltais oltu samassa maassa ei tunnettais toisiamme vielä näin hyvin, koska meillä ois niin paljon enemmänkin asioita mitä tehdä, ku vaan puhua päivät läpeensä. Koska asutaan aina tiiviisti yhdessä, silloin kun nähdään opitaan aika hyvin tunteen toistemme tavat - ne ärsyttävätkin. Totta kai siinä vaiheessa opitaan vielä lisää, jos oikeesti asutaan yhdessä, sitä en kiellä tietenkään.

Muita hyviä puolia on mun mielestä se, että oppii arvostaan toista ihan eritavalla, ku se aika on aina turhan lyhyt mitä pääsee viettään yhdessä. Toivon, että sittenkin kun ei olla enää kaukosuhteessa tää arvostus säilyy mahdollisimman pitkälle, eikä kohdella toisiamme itsestäänselvyytenä, vaan muistetaan se kamala ikävöinti mitä meillä tällä hetkellä on. Loppujen lopuks se ikävöinti on kuitenkin vaan merkki rakkaudesta, mikä ehkä auttaa sen kestämisessä ainakin vähän. Kaukosuhde opettaa meitä myös kommunikoimaan keskenämme paremmin, eli sillonkin kun ollaan yhdessä me uskalletaan puhua ja kertoo mielipiteemme, eikä vaan oleteta, että toinen lukee meijän ajatukset (paitsi mä ehkä välillä - myönnän).
IMG_4547
Kaukosuhteessa niitä yhteisiä hetkiä osaa vaalia kenties hieman tarkemmin. Kaikkein parasta on, ku näkee toisen siellä lentokentällä, sydän hyppää kurkkuun ja viimein pääsee halaan toista kaiken ikävöinnin jälkeen. Toinen kaunis, muttei yhtä ihana hetki on ne viimeset sekunnit lentokentällä, ku halataan vikaa kertaa ja hyvästellään. En oo vielä kertaakaan selvinny sen yli ilman kyyneleitä, vaikka yleensä itkeskelen sitä lähtemisen haikeutta aina vähän etukäteenkin :-D

Jollain tavalla me molemmat suhtaudutaan tähän etäisyyteen vähän ku testinä, että jos me selvitään tästä ni kyl me pystytään selvittään ja selättään kaikki ongelmat ja näyttään kaikille epäilijöille ;-)

1/23/2014

.england.

kouluun16
kouluun17
kouluun18
kouluun19
kouluun20
kouluun21
kouluun22
Joululomalla olin taas visiteeraamassa Englannissa, mutta mun ja Rickien ohjelma sisälsi lähinnä kotona tai sen porukoilla hengailua, joten kuvia ei tullut ihan yltiöpäin otettua. Okei käytiin me myös leffassa (The secret life of walter mitty oli niin hyvä, että hehkutin sitä jopa facebookissa, vaikka en yleensä ikinä päivitä sinne mitään! Toi twitter on nykyää enemmän mun heiniä haha) ja mun hosteilla, pubissaki taidettiin istua... Parasta oli kuitenkin, että Rickiellä oli paljon vapaata, kun olin siellä joten saatiin viettää aikaa rauhassa kaksistaan. Ja tietysti musta oli ihanaa, että pääsin tapaan sen perhettä ja muita sukulaisia vähän paremmin, ku mitä viimeksi! :-) Eikä uudenvuoden vietto yhessä ollu yhtään pahitteeks sekään, ku joulua ei tänä vuonna voitu yhdessä viettää hehe

Nää kaikki kuvat on otettu sillä mun uudella Olympuksen peilittömällä järkkärillä ja oon kyllä tyytyväinen laatuun! Oon näissä käyttäny ihan vaan sitä kittiobjektiivia, ku ei mulla muita siihen oo. Oon sen kanssa kyllä vielä aika hidas, ku teen säätöja ja muuta, koska ne ei ookkaa kaikki heti käsillä kuten oon vanhassa kamerassani tottunu. Ainoo miinus siinä on mun mielestä sen valkotasapaino, jonka automaattiasetus on yleensä vähän siellä sun täällä. Plussaa kuitenkin siitä, että jopa noin pieneen järkkäriin on laitettu Kelvin-säätömahdollisuus eli valkotasapainoo pääsee kyllä säätään just oikeeks sen kautta, mutta onhan se aika hidasta tietysti.

1/20/2014

.tampere at night.

valoviikot
valoviikot2
valoviikot4
valoviikot5
valoviikot3
valoviikot6
Oon työstäny sitä parisuhdepostausta lähiaikoina ja unohdin, että voishan sitä muuta asiaa postailla tässä välissä ennen kuin saa sen suhdepostauksen valmiiks. Eli tästä siis johtuu tää laittoman pitkä postaustauko! Mulla on kyl tällä hetkellä vaikka mitä kuvia varastossa, eli koitan saada niitä purettua tänne vähän tasasemmin väliajoin kun lähiaikoina oon postaillu.

Aloitetaanpas siis näillä ikivanhoilla kuvilla, kun ei ollut vielä edes kauheasti lunta maassa! Kävin kuvailemassa Tampereen perinteisiä valoviikkoja ja oli kiva saada kerrankin kuvattua niitä ihan kunnolla ja niin että valojen kauneus tuli ees melkein yhtä hyvin esille, ku mitä se livenä tulee. Veikkaan että kaikille on viimeistää tässä vaiheessa blogia tullu jo selväksi, että rakastan pitkää valotusaikaa ja sitähän näissä kuvissa on taas kerran hyödynnetty. Tällästä valomaalailua oli meillä just koulussakin ja toivottavasti saan mun luokkalaiselta meijän harjotuskuvia, että saisin nekin pian postattua. Varsinaisista kuvista en vielä tiekkään, että miltä ne näyttää, koska ne kuvattiin filmille.

En jaksa alkaa nyt turhaan löpiseen näistä kuvista, ku ei tunnu teksti itse itseään kirjoittavan. Mutta mitäpä te tykkäätte?
Koitan saada sen suhdepostauksen kirjoitettua valmiiks mahdollisimman nopeesti, mutta valitettavasti tatskapostauksen kuvia en oo viekään saanut otettua.

1/07/2014

.mirror tells the truth.

peili
peili2
peili3
Takas Suomes ja takas koulussa... Eka kuva kuvastaakin aika hyvin fiiliksii, ikävä Englantiin ja Rickiee, väsyttäiskin vielä, mut pitää vaan jaksaa painaa tää about kuus viikkoo tässä ennen helmikuuta. Nää kuvat oli lähinnä tällästä omatoimista photoshop harjottelua ja tykkään näistä itseasiassa aikas paljon siitä huolimatta! Valon ja varjon suhde toimii jokseenkin hyvin.

Multa pyydettiin joskus aikoinaan jonkun moista "suhdepostausta" ja oon nyt miettiny sellasen tekeväni, mut ujuttavani sinne kenties hieman mielipideasiaa kaukosuhteista yleisellä tasolla. Eli siis, nyt ois mahdollisuus kysyä jotain mikä kiinnostaa, jos haluaa asian päätyvän postaukseen.

Kauheesti kiinnostais myös tehä kunnon postaus tatuoinneista, kun edellisen postauksen jälkeen niitä on tullu jo kuus kappaletta lisää, mut haluisin kerrankin hyviä kuvia niistä, joten täytyy odotella kuvausinspiraatiota vie hetkinen :-D niitä on niin hankala saada kuvattua ite mitenkää järkevästi, niin ettei objektiivi vääristä kuvan mittasuhteita.

Onko näille millekkään mitää kannatusta?

1/03/2014

.school work.

sipe
esa
tiina
Tässä ois mun eka näyttötehtävä valmiina!
Aiheena oli kolmen miljöömuotokuvan sarja, joissa käytetään salamaa yhdistettynä paikan vallitsevaan valoon. Kuvattavilla malleilla piti olla yhdistävä tekijä ja miljööllä jokin merkitys, joka lähtee joko kuvaajasta tai kuvattavasta.
Itellä oli vaikka kuinka monta ideaa, mutta päätin pelata tän varman päälle ja toteuttaa sen idean, mikä ois kaikkein helpoin kuvata useeta kertaa jos ekalla kerralla ei menis putkeen. Päädyin siis kuvaan mun iskää ja sen kahta siskoa heidän isänsä haudalla. Miljöö on selkeesti tärkee paikka kaikille malleille ja heillä on vahva yhdistävä tekijä.

Oon sinänsä ihan tyytyväinen kuviin, vaikka eihän ne näytä yhtään mun ottamilta varsinkaan muokkauksen suhteen. En tiedä vielä minkä arvosanan tuun saamaan, mutta pitäkää peukut pystyssä, että tulis ees kakkonen!