1/25/2014

.long distance love.

rickie21
Pakko myöntää, että tää postaus vaati multa aika paljon, että sain sen kirjotettua. Syömishäiriö on toki arka aihe ja jännitti kertoa siitä, mutta se on jo takanapäin - toisin kun mun parisuhde. Kun kirjotan tän annan periaatteessa kelle tahansa luvan tulla tänne pilkkaamaan ja arvostelemaan asiaa, joka on yks mun elämän tärkeimmistä asioista.
Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia ja niin sen kuuluu pysyäkin, mutta oma onni on aina kiva kuitenkin jakaa, eikö? Ja voin taata, että tässä postauksessa jaan vaan vähän mietteitäni, eli ette oo todellakaan saamassa mitään syväluotaavaa analyysiä läpi meijän koko suhteen.

Ite oon aina ollu sellanen tosirakkauteen uskova romantikko, jota ei oo kiinnostanu treffailukulttuuri, bileissä säätäminen tai pintaliito parisuhteet. Siinä vaiheessa ku tapasin Rickien olin kuitenkin elämäntilanteessa, jossa mua ei ois voinu vähempää kiinnostaa mikään suhde ja ajattelinkin Rickien tavatessa, että se ois vaan parit treffit ja tapa saada aikaa kuluu ennen ku pitää suunnata Suomeen noin kahen viikon päästä. No kuten huomaa, ni parit treffit on vaihtunu kuukausiin päivien laskemista, että millon sitä tavataan ja koko valveillaolo ajan läpi tekstaamiseen. Eli taas kerran se piti paikkansa, että rakkaus yllättää, kun sitä vähiten odottaa.
Tähdellä merkityt valokuvat20
Kavereiden ja perheen suhtautuminen meijän suhteeseen on ollut hyvä. Mun perhe tapas Rickien jo Englannissa, kun ne kävi "hakeen" mut ja kaverit sitten pian mun paluun jälkeen, ku Rickie tuli Suomeen. Kaikki lähipiirissä on tykänny Rickiestä kauheesti ja kaveritkin sanoo välillä ikävöivänsä sitä, kun Rickie istuu meijän porukkaan niin hyvin. Joidenkin puolituttujen reaktiot on kyllä välillä ollu niin ihmeellisiä, että meinaa pistää vihaks. Kaikkein yleisin kommentti on "Voi ei, vähänkö kamalaa!", mikä ehkä sanojan mielestä viestii jostain suuresta empatiakyvystä, mutta ite ainakin otan sen vähän eritavalla. Ihan ite me valittiin jatkaa tätä suhdetta ja kattoo mihin se kehittyy, kun mä lähin Suomeen ja alusta asti tiedettiin, että se on edessä. Eli tää on meijän oma valinta, eikä meitä tarvi sen takia sääliä. En mäkään mee vasta yhteen muuttaneelle pariskunnalle voivotteleen, kuinka kamalaa se varmasti on, kun pitää olla toisen kanssa kokoajan yhdessä.

Tuntuu, että ihmiset ei osaa kattoo sen läpi, että ehkä me ollaan onnellisia näin? Tälle tilanteelle ei oo paljon tehtävissä tällä hetkellä, mutta me ollaan päätetty, että koitetaan saada tää toimiin näin ja mä voin sitten koulun jälkeen muuttaa sinne. Ei oo syytä märehtiä niissä huonoissa puolissa, kun hyviäkin asioita on niin paljon. Kaukosuhteista on tehty nykypäivänä suhteellisen helppoo ja tälläsellä välimatkalla se ei oo oikeestaan sen kalliimpaa, ku jos Rickie asuis esim Lapissa, jonne junamatkat voi olla hyvinkin samaa luokkaa ku meijän lentoliput. Me tekstataan whatsappissa siitä hetkestä, ku mä herään siihen, että Rickie menee nukkuun ja skypetetään niin usein, ku mahdollista (eli aikataulut osuu yhteen ja mun netti toimii). Molemmat pystyy soittaan videopuheluita kännyköillään, eli ei jää paikastakaan riippuun, että voiko puhua vai ei.
phone28
Sen sijaan, että miettisin niitä kaikkia kaukosuhteen huonoja puolia on parempi ajatella, että mitä kaikkee hyvää kaukosuhteessa voikaan olla. Mun mielestä tää ainakin on opettanu mulle paljon uusia asioita itestäni ja oon huomannu sellasia puolia itessäni, joita en ennen tiedostanu, mutta vie enemmän oon tietysti oppinu Rickiestä. Koska suurin osa meijän kommunikointia on pelkkää puhumista, ni luonnollisesti meijän tulee puhuttua ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, kun ei muutakaan voida tehdä. Tän ansiosta tiedän Rickiestä ja sen mielipiteistä jopa enemmän, ku osasta mun pitkäaikasista kavereista. Uskon, että jos tää 7 kuukautta oltais oltu samassa maassa ei tunnettais toisiamme vielä näin hyvin, koska meillä ois niin paljon enemmänkin asioita mitä tehdä, ku vaan puhua päivät läpeensä. Koska asutaan aina tiiviisti yhdessä, silloin kun nähdään opitaan aika hyvin tunteen toistemme tavat - ne ärsyttävätkin. Totta kai siinä vaiheessa opitaan vielä lisää, jos oikeesti asutaan yhdessä, sitä en kiellä tietenkään.

Muita hyviä puolia on mun mielestä se, että oppii arvostaan toista ihan eritavalla, ku se aika on aina turhan lyhyt mitä pääsee viettään yhdessä. Toivon, että sittenkin kun ei olla enää kaukosuhteessa tää arvostus säilyy mahdollisimman pitkälle, eikä kohdella toisiamme itsestäänselvyytenä, vaan muistetaan se kamala ikävöinti mitä meillä tällä hetkellä on. Loppujen lopuks se ikävöinti on kuitenkin vaan merkki rakkaudesta, mikä ehkä auttaa sen kestämisessä ainakin vähän. Kaukosuhde opettaa meitä myös kommunikoimaan keskenämme paremmin, eli sillonkin kun ollaan yhdessä me uskalletaan puhua ja kertoo mielipiteemme, eikä vaan oleteta, että toinen lukee meijän ajatukset (paitsi mä ehkä välillä - myönnän).
IMG_4547
Kaukosuhteessa niitä yhteisiä hetkiä osaa vaalia kenties hieman tarkemmin. Kaikkein parasta on, ku näkee toisen siellä lentokentällä, sydän hyppää kurkkuun ja viimein pääsee halaan toista kaiken ikävöinnin jälkeen. Toinen kaunis, muttei yhtä ihana hetki on ne viimeset sekunnit lentokentällä, ku halataan vikaa kertaa ja hyvästellään. En oo vielä kertaakaan selvinny sen yli ilman kyyneleitä, vaikka yleensä itkeskelen sitä lähtemisen haikeutta aina vähän etukäteenkin :-D

Jollain tavalla me molemmat suhtaudutaan tähän etäisyyteen vähän ku testinä, että jos me selvitään tästä ni kyl me pystytään selvittään ja selättään kaikki ongelmat ja näyttään kaikille epäilijöille ;-)

22 comments:

  1. Ihanaa, ettei kaukorakkaus ole kadonnut maailmasta kokonaan!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha jep! Onhan tää vähä tällänen satukirjamainen juttu :-D

      Delete
  2. oii ihania te!!<3

    ReplyDelete
  3. tää oli aivan ihana teksti, onnea paljo teille<3

    ReplyDelete
  4. <3 Kertakaikkisen ihana teksti ja noi kuvat... awww!!!! <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos :-) ja oon kyllä onnekas et Rickie suostuu aina poseeraan ku mä haluan haha

      Delete
  5. Hymy nousi huulille tätä lukiessa, ootte tajuttoman ihania :-) kaikkea hyvää teille! <3

    ReplyDelete
  6. oii tulipas jotenki hyvä mieli ku luki tän! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. haha hyvä, vaikka tää oliki vähä tällänen mielipidepostaus puoliks :-D

      Delete
  7. Anonymous1/27/2014

    Ihana postaus :))

    Kiinnitin erityisesti huomioo tohon viimeseen lauseeseen, koska se on niin hyvin sanottu! Minunkin kaveriporukassa on yksi tyttö, joka on kaukosuhteessa ja tuen sitä täysin. Ja ärsytti muiden reaktiot meidän kaveriporukassa, jotka kuulivat kaukosuhteesta. He epäilivät että se ei tulisi kestämään ja ei pitänyt siitä että suomen lisäksi pitäisi sopottaa englantia jos poikaystävä on mukana illan vietossa. Minusta on tajuttoman rohkeaa ja myös tajuttomana romantikkona aivan ihanaa että saa suhteen toimimaan vaikka ei asukkaan naapurissa saatika samassa maassa.

    Onnea teille ja epäilijöille jauhot kurkkuun! <3 :DD

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!

      Mun kaveriporukka onneks suhtautuu hyvin tohon enkun puhumiseen, mutta tietty sit isossa porukassa tulee ongelmaa asian kanssa, ku ei kaikkia voi saada puhuun englantia keskenään. Rickie onneks suhtautuu siihen hyvin ja koittaakin opetella Suomee, mut mun mielestä se on aika epäkohteliasta jättää sillai porukan ulkopuolelle.

      Ja joo iteki koitan keskittyä tohon romanttiseen puoleen :-D Aina sanotaan, että kaukosuhteet ei toimi, mut kuinka monien parikymppisten suhteet muutenkaan päätyy avioliittoon? Eli ihan yhtä lailla kaukosuhde on kokeilemisen arvonen, ku mikään muukaan suhde mun mielestä. Ja ainaki meijän kohdalla tää on toiminu :-)

      Hyvä, että sä oot kuitenkin sun kaverin tukena, koska se on oikeesti tarpeen varsinkin jos ympärillä on paljon epäilijöitä!

      Kiitos paljon ja noin mäkin ajattelen haha! :-D

      Delete
  8. Anonymous1/28/2014

    Minkä ikäinen Rickie on ? :-)

    ReplyDelete
  9. Voi, miten ihana teksti! <3 Toivon kaikkea hyvää teille! :)

    ReplyDelete

Leave a comment!