3/31/2015

.lifestyle change.

Sain tohon edelliseen puhelinpostaukseen toiveen, että tekisin ennen-jälkeen-postauksen, jossa kertoisin mun laihdutuksesta ja laittaisin jotain vertailukuvia + vinkkejä miten selättää "elämäntaparemontti". Ihan ens alkuu sanon, että mun ruokavalio ei oo todellakaan täydellinen, en oo mikää malliesimerkki laihdutuksesta ja en takaa että kaikki vinkit toimis kaikilla.
Alotetaampas vähän taustoista!

Oon koko elämäni ollu siellä BMI-taulukon ylähujakoilla, mutta oon myös ollu suht liikunnallinen. 10-vuotiaana alotin koriksen ja jatkoin sitä aina 14-vuotiaaks asti, kunnes sain tarpeekseni ja siitä tuli myös aikamoinen ähky liikuntaan. Noihin aikoihin kärsin syömishäiriöstä ja liikunta ei ollu muuta ku keino pudottaa painoo, ei mitää mistä nauttisin tai jossa mul ois muita tavotteita ku laihana pysyminen. Sen jälkeen en harrastanukkaan oikeestaan mitään muuta ku hyötyliikuntaa, ku vasta 2013 syksyllä, ku muutin Tuusulaan. Aloin pyöräilee enemmän, kävin juoksemassa ja onnistuin varmaa ekaa kertaa elämässäni juokseen 10km ja tein youtubesta erilaisia treenivideoita, välillä treenasin uimahallin salillakin. Sairastuin kuitenkin siinä lokakuun kieppeillä ilmeisesti keuhkoputkentulehdukseen ja pitkittyny kipeily tappo motivaation aika hyvin, kun tuntu että ois pitäny alottaa ihan alusta. Sen jälkeen kävinkin lenkillä ehkä kerran pari kuussa max 5km kerralla.

Oon koko elämäni syöny perusterveellisesti suositusten mukaan ja herkutellu yleensä viikonloppusin, koska niin meillä on kotona aina eletty. Syömishäiriön jälkimainingeissa jäi melkei kaikki roskaruoka. Mäkeissä yms syön aniharvoin, valkkaan ulkona syödessä usein salaatin tai jonkun subwayn paljon mielummin. Oon ollu kasvisyöjä jo pitkään, joten sekin vaikuttaa tietty valintoihin aika paljon. Englantiin muuttaessa roskaruoka alko oleen osa elämää ja täysikäistyttyäni alkoholin kanssa tissuttelu nosti myös painoo, vaikka harvoin mua ihan änkyräkännissä näki.
Oon kuitenkin aina ollu jossain määrin tunnesyöjä, vaikken sitä aikasemmin ookkaan itessä tunnistanu, mutta nykyäänkin sen kanssa saa kyllä tapella. Jos stressaa ja ärsyttää ni suklaa on usein vaihtoehto numero yks vaikka juoksu auttaiski paljon paremmin! Herkkujen syönti lähtee mulla helposti lapasesta, ja yhessä vaiheessa söin esim suklaalevyn päivässä useemman kerran viikossa. Tää ei kuitenkaan vaikuttanu painoon koska söin muuten alle kulutuksen ns. dieettiruokavaliolla.

Sit joskus 2014 vuoden huhtikuussa kattelin kuvia mun synttäreiltä ja huomasin et mun naama oli ihan turvonnu. Löin vetoo Rickien kanssa, että pystyn laihduttaan 3 kiloo ennen kesää ku meen sen luo Englantiin. Tää veto lähti siis täysin mun puolelta, ja sain tällä motivoitua itteeni ja diili oli, että jos laihdun Rickie ostaa mulle kukkia ja jos en ni se ostaa mulle lohtusuklaata :-D Sillon päätin lopettaa herkkujen puputuksen ja kiinnittää enemmän huomioo, että syön 5 kertaa päivässä ja mietin annoskokojakin vähän enemmän, vaikkei ne mulla ikinä mikää ongelma ookkaa ollu. Aloin myös juoksee ja hurahdin pitempien matkojen juoksuun ihan täysillä. Eli se perus 5km ei tuntunu enää miltää suurelta saavutukselta enää vaan useimmat lenkit oli siinä 8-12km. Sorruin edelleen aika paljon herkkuihin ja luovutinkin jo ihan täysin, mutta juoksua en lopettanu, koska nautin siitä ihan oikeesti, eikä se enää ollu vaan laihduttamista.
image-2
10502390_10205464207990334_2478469970336116968_n
Ylempi kuva päivä mun synttäreiden jälkeen ja alempi viime marraskuussa ja ainakaa omasta mielestä en näytä ihan nii paljon oravalta enää tos alemmassa


No onnistuin viikko ennen kesäloman alkua saamaan kunnon penikkataudin päälle ja pidinkin sit 2 viikkoo juoksutaukoo ja päätin alottaa juoksun taas ku oon Englannissa, mut tällä kertaa vähän maltillisemmin. Päätin juosta vaan 3 kertaa viikossa aikasemman 5-6 kerran (okei about jokatoinen viikko juoksin kuitenkin sen 4 kertaa ku ongelmia tullu) ja matkat pidin alottelijoille sopivana 5-10km ja pari kertaa kesän aikana kävin 12-15km lenkkejä, ku tähtäimes oli kuitenkin se puolimaraton syksyllä. Mitään sen kummempaa treeniohjelmaa ei todellakaan ollu, eli lenkit oli pääasiassa ihan tasavauhtisia köröttelyjä ja välillä sit vetelin enkkoja, mitä nykyää pitäisin vauhtikestävyyslenkkeinä eli mennää vähä ripeempää.

Kävin sit uteliaisuudesta sillo kesäloman alussa vaa'alla vaikka ajattelin että mitää muutosta ei kyllä varmana oo tapahtunu, mutta nii se vaan oli että 4 kiloo oli siinä about 1,5kk lähteny. Tää motivoi mua sit viimei miettii vähä mitä sinne suuhun menee. Laskin mun peruskulutuksen jollai netin laskimella ja laskin kaloreita 5 päivää viikossa ja viikonloppuna pidin vapaata laihdutuksesta. Englannissa annoskokoihin sai kyllä kiinnittää enemmän huomioo ku Suomessa, koska täältä ei kevyttuotteita löydy ihan niin helposti ku Suomessa, joten annokset saa sit olla vähän pienempiä kun ruoka on runsasenergistä. Koitin vältellä herkkuja, mutta en kieltäny iteltäni mitään kun entisenä syömishäiriöisenä ei kannata liiaks rajottaa. Maisemanvaihdos oli kuitenkin hyvä, koska en ollu vielä luonu mitään ruokarutiinia itelleni ja herkuttelu pysy aika maltillisena, eli suklaapatukka sillon tällön tyyppisenä, ennemmin ku suklaalevy sillon tällön, mihi helposti taivuin Suomessa, missä suklaa on oikeesti hyvää haha. Alkoholin käytön rajottamiseen sai kyllä kiinnittää huomiota, koska tää pubikulttuuri täällä on vähä eri. Jos joka kerta jois pari tuoppia, ku käy pubissa ni aika nopeesti ne kilot kertyis. Join edellee sillon tällön kyllä, mut kesän lopulla pistin nollalinjan päälle ihan tulevaa puolmaratoniakin miettien - krapulatreenaus ei oo kauhee suositeltavaa!
Sillä ne kilot lähti sulaan ja olin laihtunu kokonaisuudessa about 8 kiloo ku palasin Suomeen. Jatkoin edellee kokoajan ruokavalion kehittämistä ja mietin, mikä saa mulle kaikkein parhaan olon. Päätin alottaa herkkulakon, jota kestin about 6 viikkoo, koska halusin viimein selättää pahan tavan korvaa oikeeta ruokaa herkuilla. Samalla lisäsin treenejä, jotta jalat tottuu vähä isompii lenkkimääriin ennen puolmaratonia ja syyskuussa olinkin laihtunu jo 11 kiloo. Puolmaratonin jälkeen jatkoin lenkkeilyä, mutta mulla oli vähän motivaatio-ongelmia (kuten tälläkin hetkellä viimesimmän puolmaratonin jäljiltä, eli ilmeisesti joku kisamasennus :-D) ja lenkkeily ei ollu ihan yhtä tasasta ku aikasemmin. Tällä kertaa ei tarvinnu kuitenkaan pelätä, että koko juoksuharrastus tyssäis seinään, tiesin aina että kyllä sinne lenkkipolulle vie palataan, vaikka treenaus oliski välillä vähä laiskempaa, eli juoksemisesta oli tullu jo automaattinen osa mun rutiinia vaikka talven pimeys treenimääriä verottikin. Eli edelleen pyrin siihen 3-4 lenkkiin viikossa ja pääasiassa lenkit on 8-18km mutta välillä tulee vedettyä niitä 5km lenkkejäkin.
Untitled
Untitled
Kokonaisuudessa laihdutin about 15kiloo ja siinä se on aikalailla pysytelly nyt liki puolivuotta, välillä nousee (joulu) ja välillä laskee. Käyn edelleen vaa'alla ja haluan pitää huolen, että paino ei pääse nouseen turhan paljon, koska se vaikuttaa sit samantien juoksutahtiinkin. En joudu mitenkään erityisesti ponnisteleen, että paino pysyy missä se on ja edelleen syön sen 4-6 kertaa päivässä. Tääl Englannissa herkkujen syönti lähti taas vähä käsistä ja tällä hetkellä on päällä pieni suklaavierotus ennen pääsiäistä. Jään helposti sokerikoukkuun, mutta se on oikeestaan ainoo "ongelma-alue" omassa syömisessä, johon joudun kiinnittään huomioo, että muuten porkuttelen eteenpäin iha sillai ku tuntuu.

Suomessa mun ruokavalio on tosi selkee: aamupalapuuro, pellavansiemen rouheella ja luumupiltillä, lounaalla kouluruoka tai eväsmoothie, välipalana esim puolikas avokado kahella hapankorpulla tai keitetty kananmuna riisikakkujen päällä (ja proteiinijuoma lenkkipäivinä), illalliseks syön smoothien (välillä mulla saattaa olla esim tomaattikeittoo tai jotain kuskussörsseliä mitä oon tehny viikonloppuna itelleni) ja iltapalana menee usein hedelmiä, riisikakkuja, vihanneksia tai muuta sellasta tai jotain mitä on syöny jo välipalalla. Viikonloppusin käyn yleensä aina kotona ja syön sitä mitä tarjotaan ja yleensä vähän runsaammin kuin mitä viikolla tulee syötyä. Tän lisäks tulee naposteltua sillon tällön esim ruissipseillä tai riisikakuilla ja sit suklaatakin tulee puputettua edelleen.

Englannissa mun ruokavalio ei oo ihan nii selkee, ku ei oo yhtä selkeetä päivärytmiä, ku Suomessa ja iltaruuaks koitan kuitenkin yleensä kehitellä sellasta mitä mä ja Rickie pystyttäis molemmat syömään ja Rickie kyl valitettavasti edellee näyttää punastavaloo joillekki mun "terveysruuille" kuten se niitä kutsuu. Eli Englannissa tulee kyl syötyä tosi paljon pastaa, tortilloja ja take-awaytkin on osa melkein jokasen viikon menua. Huomasin kuitenkin, että en ollu yhtään nii energinen mitä oon Suomessa ollu ja täällä siitä ei voi ees syyttää pimeyttä, kun täällä on paistanu aurinko melkein joka päivä ku oon ollu täällä. Siks oonkin alkanu nyt kokkailee Rickielle omia ruokia ja ite vetäny sitä tuttua smoothiee pari kertaa viikossa illalliseksi, erityisesti sillon kun Rickie haluaa take-awayta. Niinä päivinä ku syödään samaa ruokaa oon alkanu lisää omiin annoksiini paljon enemmän kasviksia (siis oikeesti vedän ihan järkyttäviä määriä eri pakastevihanneksia nykyää) ja energiatasot on alkanu pikkuhiljaa palailee.
Täällä tulee syötyä yleensä sama puurosetti aamupalaks mut pakastevadelmilla luumupiltin sijaan, lounaaks menee smoothie, välipalana syön limppua tai täysjyväpaahtista tai proteiinijuomaa ja hedelmiä, illalliseks smoothiee tai jotain peruskotiruokaa kuten mainittu ja iltapalaks syön joko mysliä, puuroo, kasviksia, hedelmiä tms. Ja herkuttelu on tosiaan ollu taas osa about jokapäivästä elämää, mutta siihen tartuttiin nyt :-D


Nyt tuli kyllä ihan luvattoman paljon tekstiä, et propsit kelle vaa kuka jakso lukee! Laitetaan tähä alle nyt vielä niitä vinkkejä, eli nää on itel auttanu laihdutuksessa tai ylläpitämisessä.

- Juo 3-4l vettä päivittäin
- Älä juo kaloreita! (Poikkeuksena ite tehdyt smoothiet ja mehut)
- Välttele erityisesti alkoholia, siitä ei seuraa mitään hyvää
- Harrasta niin paljon hyötyliikuntaa kun mahdollista, kävele tai pyöräile millon mahollista, jää bussista yks pysäkki aikasemmin yms
- Lisää kasviksia, hedelmiä tai marjoja joka aterialle
- Harrasta vaihtotaktiikkaa; jos ongelmana on esim iltanapostelu ei siitä tarvitse heti ekana koittaa päästä kokonaan eroon, mutta mutusta esim kukkakaalia suklaan sijaan ja hiljalleen opettele tavasta pois. Hedelmät ja marjat auttaa karkinhimoon, dippivihannekset ja maustetut riisikakut sipsihimoon, suklaahimoon itsellä auttaa parhaiten kahvi tai esim raakakaakaojauheella maustettu banaanijäätelö, jos ei illalla viitsi alkaa kahvia lipitää.
- Syö 2,5-4h välein
- Koita harrastaa liikuntaa 3 kertaa viikossa, pienikin aktiivisuus auttaa. Älä pakota itseäsi liikkumaan vaan liiku siten kuin nautit. Vaikka nyt tuntuu olevan joku salitrendi päällä, niin ei kaikkien oikeesti tarvi käydä siellä jos siitä ei nauti.
- Kerro projektista julkisesti, paine pysyä ruodussa saattaa motivoida. Kaveri, kellä on samat tavoitteet voi auttaa myös.
- Ota itsestäsi "ennen"-kuvat ja mitat, jotta on jotain mihin verrata. Ulkoisia muutoksia saattaa tapahtua, vaikka paino ei puotoaisi.

Siinä tais olla noi suurimmat mikkä mulla piti "ruodussa"! Nykyään ku tietää miten hyvältä ja energiseltä tuntuu, kun syö terveellisesti ja liikku säännöllisesti on vanhaan olotilaan vaikee tyytyä, vaikka siihen välillä sortuukin :-)

3/28/2015

.eesa and the siblings.

19th of February-41
19th of February-42
19th of February-45
19th of February-47
19th of February-50
19th of February-55
19th of February-56
19th of February-38
19th of February-39
19th of February-57
19th of February-59
19th of February-60
19th of February-61
19th of February-62
Yakutan nikah-päivänä mentiin sen talolle ottaan kuvia, kun morsio valmistautuu suurta päiväänsä varten. Oltiin kuitenkin paikalla etuajassa, koska oltiin selvitty lontoon motarilta ilman ruuhkaa. Morsiamen veli oli just saanut lapsen, joten ajankuluks pistettiin pystyyn extempore-kuvaukset. Nää on otettu sängyllä lisäsalaman valolla ja taustana käytetty peittoo ja jotain vilttiä mikä löydettiin :-D Oon kyl ihan tyytyväinen ekoihin vauvakuviini, vaikka nää onkin otettu vaan about 10minuutissa!

3/25/2015

.yakuta & aaftab IV.

blog-46
blog-48
blog-17
blog-21blog-18
blog-19
blog-20
blog-23
blog-22
blog-26
blog-27
blog-49
blog-28
blog-29
blog-32
blog-30blog-31
blog-24
Ja kuten lupailin nyt ois luvassa potretit! Suurin osa kuvattiin vähä ennne kaheksaa aamulla ja aamu sattu vielä oleen pilvinen kuten täällä usein on, joten valo oli vähän heikko ja tylsä, mutta mun mielestä onnistuin silti saamaan ihan kivoja kuvia! Kuten yleensäkin häissä, valokuvauskelle ei oltu laskettu ihan hirveesti aikaa ja potretteihin käytettiinkin sitten ehkä reilu puolituntia. Onneks oltiin mietitty poseerauksia etukäteen ja toinen valokuvaaja oli päättäny suurimman osan kuvauspaikoista samalla, kun olin ite kuvaamassa morsiamen laittautumista.
Joistain kuvista näkee ärsyttävästi, että mä oon ollu se "kakkoskuvaaja" koska en oo päässy ite parhaille kuvauspaikoille ja ryhmäkuvissa suurinosa kattoo mun kannalta "väärään" kameraan. Parillehan tää on vaan plussaa varsinkin heidän kahden kuvissa, koska ne saa pienessä ajassa paljon kuvia, jotka on keskenään vaihtelevia ja useammista kuvakulmista otettuja :-) Pääasiassa oon ihan tyytyväinen mun ensimmäisiin hääpotretteihin, mutta ens kerralla menee varmasti vielä paremmin!

3/22/2015

.yakuta &aaftab V.

aaa
aaa-2blog-6
aaa-3
aaa-4
aaa-5
aaa-6
aaa-9
aaa-10
aaa-7
aaa-8
aaa-15
aaa-11
aaa-13
aaa-14
aaa-16
aaa-12
aaa-17
aaa-18
aaa-19
aaa-21
aaa-20
aaa-22
aaa-23
aaa-24
aaa-25
Näihin kuviin oon tosi tyytyväinen! Tässä vaiheessa iltaa aloin oleen jo ihan hullun väsyny ku eilinen paino aika pahasti päälle, mutta Yakuta ja Aaftab oli ihania oli laskenu meijät mukaan tarjoiluun, eli saatiin joka ruokalajin kohalla pitää tauko ja syödä muiden vieraiden joukossa (oli muuuten ihan mahtavaa ruokaa ja mullekkin löyty syötävää vaikka oon kasvissyöjä!) ja siitä sai vähä ekstra energiaa :-) Oispa vaan ollu tollanen auringonpaiste aamullakin, vaikka siinä sumussakin kuvatut kuvat on aika tunnelmallisia. Mun mielestä näihin perinteisiin asuihin toi aurinko kuitenkin sopi tosi hyvin ja onneks ryöstettiin pari juhlatilasta 15 minuutiks, että saatiin vielä parit potretit vaatteiden vaihdonkin jälkeen.
Parin perhe ja kaverit piti ihan uskomattomia puheita ja varsinkin morsiamen puhe oli tosi koskettava, koska hänen isänsä oli kuollut vaan seitsemän kuukautta ennen häitä ja koko perheellä oli tunteet aika pinnassa aina kun hänet mainittiin. Hyvä ettei itelläki tullut tippa linssiin!
Aivan mahtavat häät siis, mutta olin kyllä tosi tyytyväinen, että pääsin kerrankin ajoissa nukkuun töiden jälkeen eli kotona oltiin jo puoliltaöin ja pääsin keräileen voimia vielä viimestä tapahtumaa varten. Parin Nikah, joka on siis muslimien uskonnollinen hääseremonia oli vasta seuraavan viikon torstaina ja ehdin tietty ennen sitä nappaan nuhan. Mutta lisää tästä seremoniasta sitten myöhemmin, kun kaikki kuvat on muokattu :-)